Päävalmentaja Laitisen mietteitä kuluneesta kaudesta

Jääpallokausi 2019-2020 saatiin lopulta päätökseen kun Porvoon Akilles pääsi juhlimaan Suomen mestaruutta. IFK:n osalta kausi päättyi jo puolivälieriin, jonka Kampparit vei otteluvoitoin 2-0. Kausi oli haasteinen niin sääolosuhteiden kuin valmistautumisen osalta, eikä joukkue päässyt hyödyntämään täyttä potentiaaliaan ja taistelemaan mitaleista.

Edustusjoukkueen päävalmentaja Juha Laitisella on kaksijakoiset ajatukset kuluneesta kaudesta. Kaudessa oli paljon positiivista vaikkakin tuloksellisesti jäätiin tavoitteista. Lue alta päävalmentaja Laitisen haastattelu ja mietteet kuluneesta kaudesta. 

– Mitkä ovat päällimmäiset fiilikset kuluneesta kaudesta?

Tottakai harmittaa, että ei päästy taistelemaan mitaleista. Meillä oli hyvä joukkue ja mahdollisuudet edetä pidemmälle. Mutta olihan kaudessa myös paljon positiivista. Oma peli kehittyi ja nuoret pelaajat kasvoivat ja ottivat hienosti vastuuta.

– Minkälaiset lähtökohdat oli kauteen lähtiessä?

Tiedettiin jo aikaisessa vaiheessa, että meillä tulee olemaan kilpailukykyinen joukkue. Joukkueen runko säilyi pitkälti samana edelliskaudesta. Tämän lisäksi joukkueeseen saatiin kovatasoisia vahvistuksia, kun aikaisin keväällä mukaan liittyivät Leevi Laitinen, Joonas Peuhkuri ja maalivahti Niko Laakso. Yllätyskorttina voidaan pitää Eelis Goebbelssia, joka nousi joukkueeseen HIFK 2:en joukkueesta, kuten myös comebackin tehnyt Teijo Laitinen.

Ennen jääkautta tehtyjen testien perusteella, joukkueen kunto- ja voimatasot olivat selvästi parempia kauteen lähdettäessä kuin vuotta aikaisemmin. Kuitenkin huomattavana takapakkina tuli alkusyksystä se, että joidenkin pelaajien harjoittelu oli jäänyt vaillinaiseksi vaativien siviilipuolen asioiden, huonojen henkilökohtaisten valintojen, loukkaantumisten tai pitkäaikaissairauksien vuoksi. Tämä näkyi kauden aikana ajoittain peleissä. Vaihtopenkiltä ei tullut kaivattua lisäboostia, vaan nämä pelaajat pyrkivät selviytymään vaihdoistansa kunnialla. Käytännössä tämä tarkoitti vain puolustuspelivelvoitteen toteutumista. Hyökkäyspelin päättäminen oli edelleen liian harvojen pelaajien vastuulla.

– Mitä tavoitteita joukkueella oli kaudelle 2019-2020?

Kauden 2018-2019 jälkeen pelaajisto ja valmennus kokoontuivat nopeasti kauden päättymisen jälkeen arviointi- ja tavoitekeskusteluun. Keskusteluissa nostetiin esille kaksi selkeää tavoitetta. Keskeisimmäksi tavoitteeksi tuli joukkueen kunto-ja voimatasojen parantaminen, jotta voisimme tavoitella aktiivisempaa ja rohkeampaa pelitapaa. Toiseksi päätavoitteeksi muodostui puolustuspeli ja siihen sitoutuminen erityisesti henkisellä tasolla. 

– Valmennuksen näkökulmasta, onnistuttiinko näissä tavoitteissa?

Kauden selkeästi positiivisiin asioihin kuului joukkueen kehittyminen ensimmäisen kenttäkolmanneksen pelinrakentamisessa.  Nuorille sekä koko alakerran pelaajille annettiin paljon vastuuta huolehtia pelin rakentamisesta. Tavoitteena oli pitää keskikenttäpelaajamme enemmän yläasemissa kuin takavuosina. Tässä onnistuttiinkin ja moni pelaaja otti huomattavia askelia vastuunkantamisessa eteenpäin. Mielestäni selkein syy tähän onnistumiseen oli, että perusliikettä oli alakerrassa enemmän kuin aiemmin. 

Puolustuspeliin asetettu tavoite toimi osittain. Jokaisen pelaajan henkinen sitoutuminen puolustuspelaamiseen oli loistavaa. Halu tehdä talkootöitä joukkueen puolesta oli ihailtavaa. Kuitenkin se viimeinen huolellisuus tai taito, jota tarvittaisiin esimerkiksi purku-, ilma- tai ensimmäisen kosketuksen palloissa ratkaisi liian monta peliä joukkueelle tappiolliseksi. Tähän pystytään vaikuttamaan onneksi harjoittelun kautta. Vastaava ongelma oli nähtävissä myös hyökkäyspäädyssä. Viileä viimeistely oli liian harvan pelaajan vastuulla.

– Miten arvioisit joukkueen suoritustason kauden aikana?

Joukkue oli tällä kaudella parhaimmillaan erittäin laadukas, kun kentälle oli saatu kaikki parhaimmat pelaajat yhtäaikaa. Joukkeen pelityyli suosi olosuhteita joissa päästiin pelaamaan jäätä pitkin kovalla jäällä, harmittavasti näitä pelejä oli tosi vähän. Tästä parhaimpana esimerkkinä kotipeli Narukerää vastaan.

Vastaavasti pahimmillaan pelit olivat sitä, että olosuhteet olivat hirvittävät, osa keskeisistä pelaajista poissa ja koko joukkueen suoritustaso ailahteli aivan liikaa. Varsinkin hyökkäyspeli ja pelinrakentaminen kärsi suuresti kun vaihtopenkiltä ei löytynyt vastaaville pelipaikoille vaatimustason täyttäviä pelaajia. Tällöin oli aivan liian vaikeaa saada peliin ja peleihin vaadittavaa tasaisuutta, jonka päälle perustetaan pysyvä pelitapa. 

– Mitä pitää tehdä, että saataisiin lisää mainitsemaasi tasaisuutta ja nostettua suoritustasoa seuraavalle tasolle?

Ensi kauden tavoite muotoutuu varmasti edellä mainittujen ongelmien ratkaisemiseksi. Laadun parantamiseen on yksinkertaisia ohjeita: jokaisen tulee elää ja harjoitella kuin urheilija voidaksemme pelata tavoitteemme mukaisesti. Kyse on arjen valinnoista ja tietoisuudesta omista vahvuuksista ja heikkouksista sekä vastuuntunnosta muita joukkuetovereita kohtaan.

Ensi kautta ajatellen on rosteriin myös hyvä saada lisää syvyyttä. Lisäksi omalla toivelistallani on maalintekijä tai -tekijöitä.

– Miten koet joukkueen onnistuneen sovitun pelitavan toteuttamisessa?

Puolustuspelitapamme toimi. Meillä oli selkeät triggerit puolustuspelin eri vaiheisiin ja pystyimme olemaan tarvittaessa ja parhaimillamme agressiivisia, liikkuvia ja sinnikkäitä. Joukkuepuolustamisen onnistumisesta huolimatta pelejä menetettiin yksilöpuolustamisen tasolla. Näillä tarkoitan pieniä huolimattomuusvirheitä ja vartiointivastuun unohduksia jne. Näissä tilanteissa on vielä paljon parannettavaa.

Hyökkäyspelissä pelitavan vakiinnuttaminen oli vaikeaa. Joukkueessa on pelaajien välillä huomattavan suuria eroja lajiymmärryksessä, joka vaikuttaa siihen, että jouduimme liikaa ”painimaan” jääpallon perusasioiden kanssa. Kyse on ajoituksista, pelin lukemisesta, kärsivällisyydestä, rytmin vaihdoista, roolien ymmärtämisessä sekä niiden vaihtamisesta pelin ja pelitilanteiden mukaan.

– Miten näitä haasteita pyrittiin ratkoa ja miten omasta mielestäsi tässä onnistuttiin?

Kauden aikan lähdimme ratkomaan hyökkäyspelin haasteita rohkeasti. Käytännössä tämä tarkoitti esimerkiksi sitä, että alkukaudesta usea pelaaja osallistui pelinrakentamiseen, jotta kokemus ja oppimisprosessi saatiin käyntiin. Loppukaudesta pyrimme siihen, että pallo olisi eniten niillä pelaajilla, joiden tiedettiin statistiikankin mukaan saavan aikaan hyviä asioita pallollisena.

Tämä oli pääajatus. Tosiasia oli kuitenkin se, että koko kauden aikana ei saatu kuin kuusi sellaista harjoitusta, joissa jääolosuhteet olivat hyviä harjoitusten alusta loppuun. Peleistä muodostui tosiasiallisesti totisia harjoitustilanteita, joista piti raapia tieto pelitavan kehittämiseksi. Näin asian ei saisi olla. Harjoitusolosuhteiden tulisi olla sellaiset, että pelitapaa voidaan harjoitella koko ajan ja peleissä testataan miten harjoitellut asiat toteutuvat. Tämä oli mahdotonta jatkuvan vesisateen takia.

– Onko joitain pelaajia jotka yllätti positiivisesti kauden aikana?

Useampi pelaaja pelasi hyvän kauden ja moni otti suuria kehitysaskelia edelliskaudesta.

Suomen Cupissa ”Stepa” Oklahov osoitti, että hän oli erinomaisessa kunnossa. Suomessa vietetty harjoituskausi oli selkeästi onnistunut ja kaikki näytti hyvältä. Jalka liikkui ja nälkä pelata oli huikea. Sitten murtui käsi ja kausi vaikeutui. Olen aivan vakuuttunut, että tämä olisi ollut Stepan kausi, niin hyvä hän oli.

Pyry Kunnaksen peli kehittyy koko ajan nopein harppauksin. Hän imee itseensä ohjeet ja palautteen ammattimiehen tavoin, joka näkyy myös pelissä. Hänellä oli koko kauden aikana eniten katkoja puolustuksessa. Myös Tuukka Järvinen ”aikuistui” kauden aikana huomattavasti. Junnumaiset valinnat jäivät minimiin ja vastuunkantokyky vei hänet lopulta vaativalle sivutuen paikalle. Pelinälkä ja -kiima on nuorella miehellä huikea.

Keskikentän Joonas Peuhkurin ja Aku Ojasen arvoa joukkueelle ei voi vähätellä. Joonas osoitti liikkumisellaan peleissä kuinka hyvin hän ymmärtää lajia. Nyt on kyse siitä, että saamme hänen ympärillensä pelaajia, jotka ymmärtäisivät hänen lajiymmärryksensä. Joonas on aina vapaana ja tekee helppoja peliä edistäviä valintoja. Arvokas pelaaja joukkueelle. Suosittelen myös jokaista nuorta pelaajaa seuraamaan tarkasti Aku Ojasen peliä. Halu ottaa vastuuta ja ylienerginen kokonaisolemus ovat sisäsyntyisiä ominaisuuksia, joita ei voi toiselle opettaa, niitä täytyy haluta. Lisäksi Akun suoritustasaisuutensa vuodesta toiseen on ihailtavaa.

Yllämainittujen lisäksi Patrick Huber pelasi omasta mielestäni todella stabiilin kauden. Häneltä nähtiin varmaa ja voitontahtoista pelaamista tasaisesti läpi kauden. Comebackin tehneellä Teijo Laitisella on sitä jotain ja se näkyi kentällä ja sen ulkopuolella. Myös liberon paikalla pelannut Erik Hörhammer pelasi tasaisen kauden. Rentous ja selkeys olivat parasta Eepiä mitä olen nähnyt.